Tarinoita



Siljatuomipuu kukka - näkövammaiskäsityötä

Näkövammaiskäsityötä

Täältä löydät asiakkaiden ja minun omia kivoja kommentteja ja tarinoita toimintavuosieni varrelta.

Voit pyytää julkaistavaksi myös omia tarinoita ja palautteita.

Jos haluat liittää tarinaasi tai kommenttiisi myös kuvan, kirjoita se silloin sähköpostiviestiin ja liitä kuvasi siihen. Lähetä se otsikolla ”Tarina julkaistavaksi” Yhteystiedot sivulta löytyvään sähköpostiosoitteeseeni.

<Nimi> -kentässä voit käyttää nimimerkkiä, jos et halua omaa nimeäsi näkyviin kommenttiisi.

Sivustolle jätetyt viestit tarkistetaan ennen niiden julkaisua.

* * *

Tarinoita puunkantokoriKasnäs’in Meripäivillä v. 2018 oli tuulista ja sateista. Päivää kirkasti miesasiakkaan kommentti hänen ostettuaan minulta musta-hopean värisen puunkantokorin: ”Mää himoittin tätä!”

 

* * *

Tinkimätöntä laadunvalvontaa – erityistarkastajat Waltteri ja Atte.

Tinkimätöntä laadunvalvontaaTinkimätöntä laadunvalvontaa

* * *

Viiru kotoisasti omassa kodissa ja omassa korissaViiru kotoisasti omassa kodissa ja omassa korissa

 

 

 

* * *

Salon iltatorilla muutama vuosi sitten eräs äiti poikkesi myyntipaikallani kahden pikkutytön kanssa. Tytöt saivat kumpikin valita pienen marjakorin itselleen. Pienempi tytöistä kuuli, että ”saatte itse valita …” ja tokaisi samantien, että ”tällaiseen puunkantokoriin mahtuisi paljon enemmän!” Kori oli melkeinpä isompi kuin tyttö itse.

* * *

Sauvon Elopäivillä tässä taannoin sain asiakaspalautetta. Eräs rouva tuli myyntikojulleni ja sanoi:”Ostin Paimiossa sinulta sellaisen puukahvaisen korin, ja minulla olisi siitä vähän palautetta!” ”Noh, minkälaista?” ”Se on niin hyvä kori, että se on minulla aina mukana! Tosi hyvä tuote.” Se oli kiva kuulla

* * *

”Tämä kestää isältä pojalle…”

* * *

”… hohtoa puunkantoon …”

* * *

Pikupoika äidilleen eräillä markkinoilla, kun kävelivät myyntipaikkani ohi ja poika huomasi pienen puunkantokorin mallisen musta-hopeisen korin: ”Tuo olisi tosi kätevä, kun kannan iskän kanssa puita.”

* * *

Minulla on silloin tällöin markkinoilla mukana salolaisen eläkeläispariskunnan uniikkeja käsitöitä, esimerkiksi ihania keppihevosia ja kunnollisia lintujen ruokintapönttöjä. Ensimmäisellä kerralla Sukselan joulumarkkinoilla minun kanssani samassa myyntitilassa oleva eläkeläisrouva ihasteli keppihevosia koko tapahtuman ajan ja sanoi juuri ennen päättymistä: Kyllä tämä Torsten on minun hevoseni! Voi olla että lapsenlapset saavat ehkä joskus leikkiä tällä, mutta varmaa se ei vielä ole.” 😊 …

Taiston omilla markkinoilla oli tullut tilaus kymmenestä keppihevosesta, Iäkkäämpi mieshenkilö oli tullut hakemaan hevosiaan ja Taisto oli kysynyt, että ”sinulla on vamraan monta lapsenlasta, kun näin ison hevoslauman tarvitset?” ”Ee-ehei, minä perustan miesten viestijoukkueen ja alaikäraja on 64!” 😊 …

Aikuinen naishenkilö kerran minulle keppihevosostoksillaan: ”Tämä on minulle itselleni; tämä on aivan ihana ja se saa olla koristeena olohuoneessa!”

* * *

 

 

 

 

 

One Reply to “Tarinoita”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *